S 71°25.982 E 013°27.318 Sukkertoppenin juurella tiistaina 26.11.2013 klo 20.15

Vuorten takaa matalalta paistava aurinko lämmittää vielä telttaa, kun väsynyt mutta onnellinen retkikunta painuu yöpuulle Sukkertoppenin juurella.

Pilotti-Davidin ennustus piti siis paikkansa ja Twin Otter nousi Novon jäiseltä kiitoradalta tänään klo 8.00 suunnaten kohti Wohlthat vuoria. Lentomatka yli jäisen lakeuden kesti runsaat 20 minuuttia ja sitten avautui lentokoneen pienistä ikkunoista eteemme uskomattoman upea vuoristonäkymä mahtavine, pilvien yläpuolelle kohoavine huippuineen. Eikä aikaakaan kun Pata bongasi päämäärämme, Sukkertoppenin jylhän huipun.

Uskomattoman upea vuoristo kohoaa edessämme

Lensimme kierroksen vuoren ympäri Patan ja Pekan arvioidessa sitä kiipeämisen näkökulmasta ja lentäjämme etsiessä parasta mahdollista laskeutumispaikkaa kohtalaisen kovassa tuulessa. Sopivan lumitasangon löydyttyä ohjasi pilotti pienen koneemme jyrkkään laskuun. Laskeutumistelineinä toimivat sukset eivät kuitenkaan vielä koskettaneet lunta, vaan Twin Otter kohosi uudelleen korkeuksiin lennettyään muutaman sata metriä vain parin metrin korkeudella. Pilotin varmistus, että laskeutumispaikallamme ei ollut korkealta ilmasta huomaamatta jääneitä railoja. Ja sitten ei kun nokka jälleen jyrkästi kohti maata ja tällä kertaa koneemme laskeutui pehmeästi lumiselle kiitoradalleen. Täydellinen suoritus ammattilaiselta! Nopea tavaroiden purku koneesta ja pikainen käden heilautus vähäpuheiselta pilotilta ja olimme kolmisin jään, lumen ja vuorten valtakunnassa. Olin sanaton.

Olimme laskeutuneet noin 4 kilometrin päähän Sukkertoppenista, joten seuraava siirtomme oli hiihtää vuoren juurelle etsimään sopivaa leiripaikkaa ensimmäiseksi yöksi. Sellainen löytyikin nopeasti vuoren eteläpäästä, jonne pystytimme teltat ja nautimme pikaisen välipalan. Sitten Patan ja Pekan olikin jo päästävä tutustumaan ”Sokeritoppaan” tarkemmin. Pakkasimme reppuihimme untuvatakit ja jääraudat ja suuntasimme kävellen kartoittamaan jyhkeän vuoren karuja rinteitä alhaalta käsin.

Matka vuoremme juurelle sujui joutuisasti

Ensimmäiseksi totesimme, että aivan sokeritopalta vuori ei näin läheltä nähtynä näytä, sillä sen laki muodostuu useista terävistä kalliohuipuista. Pata ja Pekka tutkivat pitkään vuoren itäistä ja eteläistä seinämää sopivia kiipeilylinjoja kartoittaen. Minun silmiin vuori näytti karulta ja jopa vihamieliseltä, mutta mitäpä minä asiasta tiedän. Pojat ainakin tuntuivat löytävän useitakin mahdollisuuksia nousta huipulle. Mutta siitä sitten myöhemmin, nyt painun makuupussiin ja nautin ajatuksesta, että pistäessäni pääni aamulla teltan oviaukosta ulos, seisoo oikealla Sukkertoppenin mahtava seinämä ja vasemalla aukeaa loputon lumitasanko.

Timo