Novo lentokenttä lauantai 23.11.2013 klo 09.20

Heh, heh jälleen jumissa.

Eilen aamupäivällä pääsimme lentämään Cape Townista tänne Etelämantereelle kolmen päivän odottelun jälkeen. Kenttä saatiin täällä hetkeksi aurattua auki, kone sisään Afrikasta ja lähes saman tien takaisin Capeen.

Viiden ja puolen tunnin lento sujui mukavasti torkkuessa. Koneen olot ovat kehittyneet kerta kerralta, nyt happinaamaritkin olivat jo niille varatuilla paikoilla. Aikaisemmin tyhjät happinaamarilaatikot ovat aiheuttaneet vaivautunutta ”heh, heh” hymyilyä.

Koneessa oli ensimmäistä kertaa myös happinaamarit – onneksi niitä ei kuitenkaan tarvittu.

Laskeuduimme tuuliselle jäälakeudelle ja Timokin sai ensi kosketuksensa Etelämantereen kamaraan. Nyt ensimmäisen täällä vietetyn telttayön jälkeen hän hymyilee edelleen. Siinä suhteessa kaikki hyvin. Muutaman tunnin messissä odottelun jälkeen saimme rahtimme kentältä kelkkakyydillä leiriin. Matkan aikana kadonneet suksetkin löytyivät pienen etsiskelyn jälkeen. Pystytimme teltat ja pakkasimme ahkiot valmiiksi vuorelle lentämistä varten.

Novon lentokenttä on yhtä valkoista jäälakeutta

Täällä myrsky puhkesi uudestaan yön aikana. Nyt lumi lentää vaakasuoraan ja tuuli vinkuu. Näkyvyyttä ei juurikaan ole. Me olemme majoittautuneina parakkien taakse omiin telttoihimme. Walking with the wounded -kisaporukka kuninkaallisineen on valloittanut kaikki sisämajoitustilat. No mikäs siinä, teltassa on mukavaa. Tosin messin lämmössä, pöydän ääressä, kahvimuki kädessä viihtyisi myös.

Telttamme on ankkuroitu tukevasti paikoilleen ja suojaa meitä tuulelta ja kylmyydeltä

Tänään emme lennä eteenpäin vuorelle, viimeiseen etappiimme ennen kiipeilyä. Tiedossa on siis odottelua, odottelua ja odottelua.
Tuttua touhua mutta aina yhtä turhauttavan tuntuista. Aika kuluu hitaasti ja jäljellä olevat seikkailupäivät vähenevät aivan liian nopeasti.

Mahdollista on, että huomenna myrskyyn tulee tauko minkä aikana pääsisimme jälleen eteenpäin. Todennäköistä kuitenkin on, että joudumme odottelemaan ainakin muutaman päivän. Tämän kevään kelit ovat olleet todella hankalat, kaikki toivoisivat jo muutosta parempaan. Aurinkoisia kiipeilykelejä toivoisimme mekin.

t. Pekka, Timo & Pata

Ps. Äsken Timo astui sisään messiin hieman happaman oloisena. Hän oli jäänyt jumiin vessaan noin tunniksi. Patan kanssa sieltä poistuessamme telkesimme oven kun emme muistaneet Timonkin livahtaneen sisään. Teko ei ollut tahallinen, mutta meistä kuitenkin hauska. Venäläisessä vessassa ei aina ole mukavaa.