28.11.2013 Jäätävä herätys ja myrsky seinämällä
Base Camp 1 perjantaina 29.11.2013 klo 06.00
Hurrrrr…, olipa jäätävä herätys eilen.
Toissayönä etelään kääntynyt tuuli yltyi ajoittain myrskylukemiin. Minun telttani absidin vetoketju ei kestänyt rajuja puuskia, vaan 04.00 se hajosi lennättäen ovikankaan teltan ulkopuolelle. Tämän seurauksena sisäteltan oven yläkulmaan jätetystä tuuletusaukosta tuprusi hienoa pakkaslunta telttani sisään kuin lumitykin ampumana. Herätys oli jäätävän tehokas.
Kesti pari sekuntia ennen kuin tajusin mistä oli kyse. Samalla kuulin jonkun tulevan ulos naapuriteltasta. Oliko sitten Pekan vuosien varrella kehittynyt erämiesvaisto vai mikä, mutta vain muutamaa hetkeä aikaisemmin hän oli päättänyt nousta ulos jäätävään viimaan tarkistamaan telttojen kiinnitykset. Huusin Pekan apuun ja saimmekin rikkoutuneen vetoketjun pikaisesti korjatuksi. Pekka varmisti telttojen kiinnitykset ja painui takaisin omaan telttaansa. Minä puistelin pahimmat lumet makuupussin päältä ja jatkoin unta. Lämpimän untuvapussin sisällä pohdin kuinka paljon lunta olisikaan ehtinyt telttani sisään kasautua ilman Pekan pikaista apua.
Aamulla tuuli ja lumisade olivat hieman heikentyneet. Jo tutuksi tulleen nuudeliaamiaisen jälkeen Pekka ja Pata pakkasivat kiipeilyvarustuksensa reppuihin ja suuntasimme kulkumme pienen harjanteen yli vuoren juurelle, kohtaan josta reitti kohti huippua oli aikaisemmin avattu. Pojat nousivat seinälle ja minä palasin leiriin harjanteen vuorenpuoleisen rinteen railoja varoen.
Kiipeily alkoi kovassa tuulessa ja pian katosi näkyvyys seinälle kokonaan
Muutaman tunnin kuluttua tuuli ja lumisade yltyivät jälleen hurjiksi. Kiipesin harjanteelle seuratakseni kuinka poikien kiipeäminen onnistuu radikaalisti heikenneessä säässä, mutta sakea lumisade ja tuuli estivät näkyvyyden vuorenseinämälle. Yön kova pakkanen oli jumittanut kaksi neljästä radiopuhelimestamme ja toimivat puhelimet olivat Pekan ja Patan mukana. Ei auttanut muuta kun palata teltan suojaan ja odottaa sään muuttumista paremmaksi.
Sää ei muuttunut. Tuuli ja lumisade jatkuivat koko päivän ja vuorenseinä pysyi näkymättömissä. Tunnit kuluivat piinallisen hitaasti yksin teltassani odottaessa. Kuuden jälkeen pojat palasivat onnellisesti leiriin lumen ja jään peittäminä. Ankaran päivän saldona 30 metriä nousua kohti huippua.
Tänään aamu Sukkertoppenin juurella valkenee tyynenä ja aurinkoisena.
Timo
Njut och ta inga onödiga risker. I fjärrpatrullerna var det en gång så kallt att en soldat miste två framtänder när han drack hett te. Ni kan ju alltid tänka på det när ni har kallt
h pb
Oho! Heti vähän haastetta ettette liian helpolla pääsis!
Tsemppiä Patalle ja Pekalle huiputukseen!!
Ja, erityisesti Timolle perusleiriin. Vaikka kokemuksesta tiedän, että noi teidän teltat on aivan loistavia, niin kyllä noissa olosuhteissa tulisi yksinään kavereita ikävä
.
T. Sanna
Siellähän on huiske:
Prinssi Harry kumppaneineen yrittää kilpaa e-navalle ja huomenna alkaa Willis Resilience Explorer, Parker Liautaud:n (19 v.) nopeusennätysyritys ”for skiing across Antarctica from Coast-to-Pole, covering 640km in 22 days.” (edellinen ennätys on parin vuoden takaa norjalaisen Christian Eiden nimissä, tosin eri reittiä, mutta huikea 24 days ja risat ja about 47km/päivä! Hulluja nuo norjalaiset!)…mutta ei siellä varmaan tungosta ole!
Mutta Suomi-pojilla on ihan omat kujeet!!
Onnea teille sinne vuorenvalloitukseen ja pidä Timo fasiliteetit kunnossa!
t. Ipu
Myös brittiseikkailija Richard Parks on yrittämässä uutta nopeusennätystä, eli siellähän on ihan kisa käynnissä! Tsemppiä, kuvat näyttävät todella upeilta.