Tämä on kolmas kerta kun suuntaamme Patan kanssa Etelämantereelle Kuningatar Maudin maalle.
Nyt lähdemme toteuttamaan vuonna 2006 kipinän saanutta unelmaa.

Retkikunnan tavoite ja kokoonpano ovat muuttuneet vuosien varrella taajaan.
Uskoa unelman toteutumiseen on koeteltu kovasti, mutta koskaan kipinä ei ole täysin sammunut. Aivan viime päiviin asti olemme ahkeroineet projektia kasaan. Oikeastaan vasta nyt uskallamme sanoa lähtevämme matkaan.

Viimeiset haasteet vakuutusten ja lupien kanssa saimme selätettyä vasta eilen, vain muutamia päiviä ennen lähtöä Suomesta.

Kun vuonna 2006  hiihdimme Patan kanssa Mount Finlandialta lentokoneen noutopisteelle, ohitimme matkalla lukuisia hienoja huippuja sekä usean sadan metrin korkuisia pystysuoria kallioseinämiä. Kuin itsestään ajatus niin sanotusta BigWall-noususta heräsi ajatuksissamme. Näiden seitsemän vuoden aikana tavoiteltavan seinämän haasteellisuus on vaihdellut kaikkea todellisen mammuttiseinämän ja teknisen kallionousun välillä.

Nyt matkaan lähtevällä kokoonpanolla voimme unohtaa todella korkeat ja teknisesti haastavat seinämät. Tavoitteemme on 2525 metriä korkea Sukkertoppen niminen vuori. Olemme valmistautuneita ja varustautuneita kiipeämään muutaman sadan metrin korkuisen teknisen osuuden noin 700 metrisellä reitillä. Nähtäväksi jää tuleeko eteemme sellaista ja miten siitä selviydymme.

Retkikunnan tavoitteena on ensinousu Sukkertoppen vuorelle

Tiistai-iltana 19.11.  lennämme Etelä Afrikasta venäläisellä rahtikoneella mantereelle, tutkimusasema Novolazarevskajan  kupeessa olevalle jäiselle kiitotielle. Lento kestää viisi ja puoli tuntia. Täältä jatkamme sään niin salliessa heti seuraavana päivänä pienemmällä lentokoneella aivan vuoremme kupeeseen. Tämä lento on lyhyt, noin 80 kilometriä ja se kestää parikymmentä minuuttia.

Jäätyämme yksin äärettömälle jäälakeudelle ihmettelemme hetken hiljaisuutta ja totaalista yksinäisyyttä. Tästä ensimmäisestä shokista selvittyämme siirrymme vuoren kupeeseen ja pystytämme perusleirin, kotimme ja turvamme kolmen viikon ajaksi.

Mahdollisimman nopeasti aloitamme vuoren tiedustelun ja kiipeilyreitin suunnittelun. Uskomme tähän toimintaan kuluvan muutamia päiviä.

Reitin löydyttyä ja kiipeilysuunnitelman hahmotuttua lähdemme Patan kanssa matkaan kohti huippua Timon jäädessä yksin pitämään perusleiriä pystyssä sekä hoitamaan yhteyksiä Suomeen ja Novolazarevskajan lentokentälle.

Mikäli tarve vaatii kuljetamme varusteita ylös vuoren rinteelle muutamassa erässä. Olemme myös varautuneet pystyttämään ylemmän leirin rinteelle tai seinämälle mikäli se on mahdollista ja tarpeen. Kaikki riippuu vuoren ja valitsemamme reitin haasteellisuudesta.  Aikaa itse kiipeämiseen meillä on runsaasti, noin kaksi viikkoa. Paluulentomme Novolazarevskajaan on suunniteltu tapahtuvan 10.12.

Myrskyn yllättäessä ei teltasta ole juuri asiaa ulos

Arktisesta kesästä huolimatta ainaisena kiusanamme on tuuli joka ajoittain yltyy todella rajuksi. Myrskyn puhjetessa teltassa saattaa kulua useita päiviä yhteen menoon. Kaikki myrskypäivät ovat pois itse toiminnasta, toivomme siis suotuisia kelejä.

Tämä on siis suunnitelmamme nyt. Olemme kuitenkin täysin tietoisia sen muuttumisesta matkan varrella, mutta sehän kuuluu seikkailuun.

Seikkailuun, joka alkaa nyt.

Olkaahan kuulolla.

Pekka